No sehän on Salongissa Maurizio faxin äärellä, jälleen! Kuulikko? Columbo, haloo? Noniin.. kuulin jätkiltä huhuja telakalla olevasta team-memberistä, Koivurannan Anssista. Tämä kyseinen kaveri oli joutunu vammoinensa "pohojalaaselle lekurille" ja, tottakai, joutunu puukkohippasille toipumisen edistämiseksi. Päätin käydä morottamassa kyseistä jannua ja ottaa hieman "tuntumaa" kaveriin, kun nyt kuitenkin tullaan tulevaisuudessa pyörimään samoilla reissuilla, jahka mies pääsee stondikseen, vai mihin se oli? Tsekkasin jätkiltä Anssin osotteen, hyppäsin juustokaton maksullisille rattahille ja pyysin postia hakevalta naapurilta apua ovikellon soittamiseen.. itse kun en nappulaan yltänyt. Oven avaamiseen kului tolkuttoman paljon meikäläisen kallista aikaa hukkaan, kun se rampa liikkui ovelle yhtä hitaasti, kuin Heikki Kovalainen caterhamillaan Texasissa. Noh, minkäs sille voi.. kun ei kulje niin ei kulje ja euroopan rahat on loppu. Anssi tervehti iloisesti, pahoitteli viivästystä ja pyysi kohteliaasti anteeksi, mutta ajatelkaa, ettei hän tuntenut/tunnistanut minua!!! Niin mitäettä thäh!? Meitsi on kuitenki mäkimiesten epävirallinen maskotti! Tunnettu etenkin jo naisten keskuudessa, mutta myös blogista ja naamakirjasta! Ohan se nyt perkele! Ihme hiihtäjä. Sanotaanko näin ja näinhän sitä sanotaan, että ensivaikutelma kaverista jäi hieman lämpöisen ruskeaksi.. Kuitenkin hän teennäisen iloisesti toivotti minut peremmällä ja sanoi tarjoavansa kaffet, mutta käyvänsä ensin vessassa hoitamassa henkilökohtaisia "pisneksiään". Odotellessa Anssia vessasta, otin itselleni "Maurin luvan" katsella paikkoja ja löysin keittiön pöydältä kivan näköisen purkin kalkiksi olettamiani tabuja. Otin itselleni vapauden lääkitä itseäni päivän annoksella kalkkia luustoni vahvistamiseksi, koska näiden jamppojen kanssa ns; kilisee ja kolisee.
...herään kuuden tunnin kuluttua tapahtumasta, omassa huoneessani entuudestaan tuttujen kasvojen seuratessa jännittyneinä karvaista, heräilevää naamaani. Anssi oli kuskannut minut turvaan "kotiin", kun muut pojat olivat huolissaan soitelleet minun perääni, koska olin viipynyt jo niin kauan poissa. Kuulin herätessäni maistaneeni purkista jotain täysin muuta kuin olettamaani kalkkia.. Ne olivat Anssin vahvoja kipulääkkeitä! Oman ylpeyden ja kitkerän katkeran kalkkini nieltyäni annan teille kaikille höpönassuille ohjeen; " Älkää syökö keltaista lunta, tahi tietämättänne mitään valkoista, mikä on tabletin muodossa ja jonkun toisen purkissa."
-MauGGu
Terrrvehdys Mauri! Kyllä nyt on saatu sangen vinkeä vesseli mäkimaajoukkuettamme täydentämään, joten jos näistä kirjoituksista tähän asti voi mitään päätellä, ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita tule puuttumaan. Älä silti hyvä ihm... eikun siis peikko... eikun miksi herraa pitäisi tituleerata..? No kuitenkin, älä nyt ihmeessä heti kippaa kaikkia hämäriä pillereitä ääntä kohti, eikös se döyppäys ole maskotiltakin kielletty? Siitä ei, kuten ehkäpä jo havaitsit, seuraa mitään positiivista. Nyt menet viemään Anssille rasian suklaata ja pyydät nöyrimmin anteeksi. Hus, hus!
VastaaPoistaTekstisi on oikein värikästä, olisi vaan hauskaa tietää kuka tuon kaiken takana oikeasti on...
Voisikos Maukka käydä mitenkään kuikuilemassa että mitä Harri Ollin rauhaan tai rauhattomuuteen kuuluu? Senkin uhalla, että vastaus on "v**tuako se sulle kuuluu?", harrimaiseen tyyliin.
Keep up the good work, täällä tullaan lukemaan taas ;-)
Terrrvehdys Anne!
VastaaPoistaMinua on syntymästäni kutsuttu mauriksi pienellä ämmällä. Olen syntymästäni saakka ollut äärimmäisen utelias, jopa häikäilemätön. On tullut syötyä punaisia sieniä joissa on valkoisia täpliä ihan silkkaa mielenkiintoa maasta putkahtaviin hattupäihin.
Döyppäys suoritusta parantavasti on halveksuttavaa, mutta kaikenlainen muu döyppäys on mun mielestä aihe, joka jääkööt kantani osalta hämmentävän epäselväksi, enkä sitä edes kommentoi, vaikka tuskin tässä olen mitään edes sanonut. Hmm..
Mitä noihin pillereihin tulee, niin tekevälle sattuu sano Tekeväinen.
Tiedän että tekstini on hauskaa, onhan se minun tekstiäni! ;)
Tähän varsin hatarasti liittyen, näitä tekstejä kirjoittaa sellainen 15cm kovavartinen karvaturri maurimaisine ajatuksineen, eli minä, Mauri.
Maukka ei haastattele Harria.
Keeping the pace up, ja maurimaisella kohteliaisuudella höystettynä kiitokset mielenkiinnosta ja kommentista,
- Mauri -
Voi kauhia sentäs kuinka karvaanen Maukka onkaan ja aina niin jämäkkänä seisoo asioidensa takana.
PoistaOnkohan se mitään sukua Jormalle.
Mukava pätkä tämä Maukka.
Bodya sporttia ja tsemppistä koko joukkueelle!
terveisin Hilma Himoksesta