what the hack!?

Mauriizio taas netin äärellä... vai missä se oli? Rukalla ollaa vedelty niinku euroopan omistajat ja kyllähän sen huomas eilisestä karsinnan tuloksista. Kaks miestä kaheksasta pääs karsinnasta läpi kilpailuu.. Ja äijjät hyppäs niin helvetin hyvin vielä reeneissä! Kyllä annoin pojille niin paljon runtua, että lopettaavat sen yliyrittämisen ja vetäisvät kisatilanteessa niinku reeneissäki. Ei se sillä lennä, että yrittää pohjalta heti muailman parhaaks. Voin kertoa, että kokemus puhuu meikäläisen sanojen takana!
Noh leksojen mukkaa tänää oli Rukalla joku joukkuemäkikisa?! Häh, ja mä luulin että mäkihyppy on yksilölaji! Mutta kyllä noi poijjaat tiukasti väitti, että kyllä sitä tiiminäki vedetää kisoja, pakko kai se on uskoa. Seurailin siinä illan kisaa ja tarkistelin sääntökirjasta, että kyllä ne perkele hyppää joukkuekisojaki. Vähä nolotti, pitäshän mun tietää ku oon tän joukkueen keskipiste, mestari ja kaikki tietävä maskotti, holhooja, valvoja, tsemppaaja, koutsaaja ja neuvoa antava kaveri. (enkä siis anna pojille neuvoa antaavaa vaan annan neuvoja) Mut kylhän ne jäbät sai tänää vähän tsempattua itteesä! Parempaa tekemistä kaikilta! Tai no.. Asikaisen Lauri oli ainoa, joka pysy sillä tasolla millä pitääki. Muut jätkät veti enemmän tai vähemmän riman ali. Treenihyppyjen tasolla ku oisvat pysyneet ni ois oltu vaikka kuin korkeella.
Nooo annetaa nyt vielä anteeks tommoset amatöörimaiset virheet, oon se minäki virheitä tehny :)
Huomenna sitte henkilökohtainen kisa ja numero rinnassa pönittää Olli "mutteri" Muotka ja Lauri "Lortto" Asikainen! Hirvee tsemppi päälle jätkille ja mun ohje pojille on että naattikaa! Tämän hetkinen kunto pojilla riittää kyllä maailman kärjen haastamisee kuhan lopettaavat sen kisassa höyryymisen.

Palataa astialle ku on saatu kisaviikonloppu vedettyä jonkinnäkösellä kunnialla läpi!

-Maukka

Check-in Ruka.

Nice! Täällähän sitä ollaa taas "huudeilla", nimittäin Kuusamon pyhätössä- Ruka. Lillehammerista kotiuduttu, mukana jos jonkinnäköistä kokemusta. Hyviä suorituksia ja epäonneakin, mutta siihen meikä maukka on tottunut. Nimittäin paskaa on näkynyt tulevan tiimiin viimeaikoina liiankin useasti, niin ovista kuin ikkunoistakin. Mutta paska on osattava käyttää hyödyksi ja siinähän minä jäbiä autan, kovalla tohinalla etiepäin työtä tehden.
Nyt ei jäädä paskaan makaamaan, on meinaan koko remmi taas koossa! (Melkein) Norjasta kotiuduttua Rukalle, yllätyin nähdessä Lahden jantterit, sekä muut entuudestaan tutut thällääjät. Siellähän ne oli jo käyneet Taivalkoskella ja Rukalla pönittämässä loistokeleillä mallikkaita laakeja. Salongissa istuskeli vastassa nämä miehet ja raotteli pokerisalkkua vanhalle karvakasalle, Jesss! Tästähän se viikko alkoikin mallikkaasti, jätkien kanssa treeniä mäessä ja salilla valmistautuen kotikisoihin. Nyt näyttää siltä että alkaa jätkät olee pikku hiljaa hyvässä tikissä, kunhan se kuuluisa kupoli kestää kisatilanteissa.
Mukavahan se on mökissä Maurin naureskella poikien heppoisille hermoille, kun pokerissakin piti niille isännän otteet näyttää. On nimittäin Maurilla chippiä ja nyt euroopan rahut polttelee taskussa! Pienellä taka-ajatuksella voisin pyöräyttää tulevilla reissuilla hieman rulettia paikallisissa casinoissa ja kerätä poikien kassaan fyffee! -Tupla tai kuitti... Siinähän minä katastelisin kingin kruunu päässä ku jätkät virrittelisi taas uusilla vermeillä pitkin rännejä tehden vieläkin maukkaampia telemark-alastuloja monttuun. Jätkät kyllä tietää että menestys ei tule ilmatteeksi, onnekseni tiimin asenne on kunnossa ja intoa riittää! Näin on hyvä.

Havu

Istun bussissa paluumatkalla kohti kotoisampia maisemia. Istun ja mietin. Punertavat silmäni tuijottavat ulos ikkunasta tyhjyyteen. Minä Mauri Salonki, pieni otus, jolla on mäkijoukkueen epävirallisen maskotin vastuullinen taakka kapeilla, mutta karvaisilla harteillani, olen juuri kokenut ehkäpä yhden elämäni ikimuistoisimmosta viikonlopuista. (Se johtuu hyvinkin pitkälti siitä, että kovin monesta viikonlopusta minulla ei selkeitä muistikuvia ole.) Pääsin nimittäin mäkimiesten matkassa seuraamaan maailmancup-sirkuksen avaus viikonlopun Lillehammerin jylhyyttä uhkuvissa maisemissa.

Ottaen huomioon sen, että olen ulkoiselta hapitukseltani toistakymmentä sentti korkea, karvalla vuorattu puupalikka, elämän asenteeni on yleensä melko yltiöpositiivinen. Nyt mieleni on kuitenkin apea.

Janne "Havu" Happonen, suomalaisen sisun ja periksiantamattomuuden ruumiillistuma kaatui nousukuntoa uhkuvan 135,5 metrisen hyppynsä. Hypyn jälkeen mies jäi pitelemään polveaan, joka on operoitu useammin kuin minulla on näitä pirun liikavarpaita laskea. Havu on jätkille enemmän kuin pelkkä joukkuekaveri. Paitsi että hän on täysverisen ammattilaisen esimerkki, myös ennakkoluulottoman ja ystävällisen ihmisen esimerkki. Mauri lähettää voimaa, toverillisia osoituksia ihmisen tärkeydestä, ja toivoo koko karvaisen ja sykkyräisen olemuksensa pohjalta pikaista toipumista ja tsemppiä!

Maurin uni

Heräsin aamulla västäräkkien viserrykseen ja huokaisin helpotuksesta. Huh! se oli vain unta! Eikä mitä tahansa unta, vaan golfvirran läpimillä hönkäyksillä höystettyä viikinkipainajaista!  Unen yksityiskohdat alkoivat jo haihtua mielestäni, kuten maassa vellova amuu-usva ensimmäisten auringon säteiden pilkkoessa sitä loisteellaan. Uneni eteni suurin piirtein näin:

Istuin tavanomaisesti pitkää, yöksi taittuvaa iltaa lämpimässä mökissäni virkkaillen iloisen väristä norjalaista villapaitaa. Siemailin maltillisesti glögiä puisesta kuksastani ja kivimuuritakan lämpöinen hohde hyväili miellyttävästi poskipäitäni. Takassa tuli oli kuitenkin jo hiipumaan päin ja ajattelin kipaista hakemaan liiteristä muutaman tuohisen koivupöllin, jotta voisin ruokkia liekit uuten loimuun.

Raahasin pienen tuohisen puunkantokorini liiteriin ja lastasin sen täyteen halkoja. Lähdin seuraamaan pieniä jälkiäni lumista polkua pitkin takaisin kohti mökkin lämpöä. Pirteä pakkasilma oli jo karkoittanut punan poskiltani ja varpaanikin olivat kylmyydestä kankeat, koska matka takaisin mökille täyden puukuorman kanssa eteni minulta hyvin verkkaiseen tahtiin ja pakkanen teki tehtävänsä. Mielessäni käväisi jo ajatus pyytää salskeita suomalaisia mäkipoikia avukseni, kun kohtasin jotain sanoinkuvailemattoman odottamatonta ja karmaisevaa. Noin kivenheiton päästä kuusien katveesta rymisteli esiin varjojen peittämä tumma hahmo. Wiikinki! 

Tämä kyseinen viikinki ei ollut mikätahansa karhuntaljaan sonnustautunut sekunda sarvipää, vaikka sarvet toki sen kypärästä löytyivätkin. Tämä oli muinaisten legendojen pelätty mäkihyppyviikinki! Kummajainen oli sonnustautunut sääntöjen vastaiseen, liian suureen hyppyhaalariin ja kolme kokoa liian pieneen, mursun syöksyhampailla varustettuun hiilikuitukypärään. Aseenan viikinki heilutteli liianpitkiä, pyöristämättömillä kanteilla varustettuja kneisselin suksi, joista kantautui voimakas fluorivoiteen katku karvaisiin sieraimiini. Kaiken lisäksi viikingin luisista poskipäistä päätellen, tämä ei ollut pitkän valloittajauransa aikana kuullut halaistua sanaakaan painoindeksisäännöstä. Minä, pienen pieni Mauri Salonki olin luonnollisesti tässä tilanteessa kauhusta kankea ja laskin välittömästi alleni.

Mäkihyppyviikingit käyttävät normaalisti ravinnokseen pelkästään käpyjä ja omenan kuoria, mutta näin joulun lähestyessä ovat lähes kaikkiruokaisia. Se tieto ei minua paljon lohduttanut, kun tuo karmaiseva otus lähti luonnottoman pitkin tasajalkaponnistuksin ja täydellisiä, 20 pisteen telemark alastuloja tehden rymistelemään minua kohti. Olin edelleen täysin kauhusta halvaantunut ja koko sekava elämäni alkoi vilisemään pikakelatun filminauhan tavoin silmissäni. Silloin minä onneksi heräsin! Olin hiestä märkä ja vapisin kauttaaltani. Petivaatteet olin potkinut sängyn jalkopäähän ja tyynyn lokaatiosta ei ollut tietoakaan. Kaikki oli ollut unta! Sisäistettyäni tämän tosiasian mieleni alkoi rauhoittua. Iltamyssy ja golfvirta eivät ilmeisesti sovi yhteen. Sen minä muistan jatkossa.

Mäkihyppäävät ystäväni olivat jo ajat sitten käyneet aamulenkillä ja syömässä. He tekivät jo lähtöä kohti kisapaikkaa, sillä kilpailun koekierroksen alkuun ei ollut enää pitkä aika. Nyt minunkin pitää pestä hampaat ja juoda muutama kuppi kahvia, että jaksan lähteä tsemppaamaan paikan päälle!

- Maurizio -

Ilta tummuu - Mauri ei

Rannikolla voi kuulla kuinka Golfvirran hönkäysten mukana kantautuu muinaisten viikinkien uljaita huutoja. Nimittäin jos on hullu. Jyhkeät karjahdukset iskevät rantaan, ja raivokkaiden vaahtopäiden lailla ne porhaltavat kohti sisämaata (lue KESKIMAA). Kuin preerian villit mustat oriit ne laukkaavat pitkin vuorten harjanteita. Ne kiitävät vain mustan vuonon pohjaton syvyys seurattavanaan. 

Nyt vuonon rinteet leviävät ympärillemme kuin suuren Ahdin moukarin vastaan ottaneena. Olemme Lillehammerissa.

Katson ulos mökin ikkunasta. Mustaa ja lumetonta maisemaa avautui joka puolella silmän kantamattomiin. Lunta ei näy missään - miten nämä kaverit meinaavat täällä hyppy hommia harjoittaa! Naapuri mökistä korviini kantautui kuitenkin kuulopuheita, joiden perusteella lunta  löytyisi läheisten hyppyrimäkien kupeesta "riittävästi". Päätin siis lähteä selvittämään asiaa. 

Astuin ulko-oven kynnyksen yli mökin puiselle kuistille, jota valaisi vain kelmeä pihalampun loiste ja  lähdin tallustelemaan kohti metsän laitaa ylös viettävää tietä. Piakkoin tie näytti taittuvan kohti pellon laitaa ja mutkan takaa kajasti lähes taivaallisen kirkas valojen loiste, joka heijastui märästä asfaltista lähes häikäisten punoittavat nappisilmäni. Vähitellen tappisoluni tottuivat äkilliseen kirkkauteen ja aloin hämärästi hahmottamaan valojen keskeltä nousevan jylhyyttä huokuvat ja vähintäänkin pelonsekaista kunnioitusta herättävät Lillehammerin olympiamäet. Hymyilin. 

Päästyäni mäkien kupeeseen, minä Mauri "the late great" Salonki tein ihmeellisen havainnon; 

Hyvän näköisiä mäkihyppääjiä! Myöhemmin minulle selvisi, että he olivat niin sanotusti "kauniimman sukupuolen" edustajia. Mutta se, miten se minulle selvisi, onkin sitten aivan toinen tarina. Mutta, takaisin asiaan. Meneillään oli siis mixed team kilpailu, jossa samassa joukkueessa hyppää kaksi kappaletta kumpaisenkin sukupuolen edustajaa. 

Seurasin aikani kilpailu ja yritin pitää hieman etäisyyttä paikalliseen, ei niin runsaslukuiseen norjalais yleisöön. Ovat nimittäin kuulemma viikinkejä ja meikäläisen suunsoittamisen lahjoilla saattaisi tulla tupenrapinat. Päätin siis etsiä jätkien "kopin" mäkimontusta ja mennä kuulumisia kyselemään. 

ASIAAN! Karsinnan tulokset ja kuulumiset olivat seuraavanlaiset. Paperillahan homma meni niin, että Sami suoriutui kymmenenneksi, ollen siis paras suomipoijjista! Piti ihan olalle käydä taputtamassa. Jannekin selvitti tiensä huomiseen kisaan sioituksella 30. Lauri oli puolestaan hieman allapäin, kun kisapaikka jäi tällä kertaa saamatta. Tarjosin sille lohdutusryyppyä taskumatistani - Ei ottanut. Mutisi vaan jotain pukuhommista ja sano että katellaan sunnuntaina uuestaan. 

Huomennahan Sami ja Janne pääsevät sitten kunnolla tositoimiin, kun kauden ensimmäinen kenk.koht. MC-kilpailu tärähtää käyntiin. Kisan jälkeen olisi sitten vielä siitä suuremmasta lingosta harjoitukset, eli ohjelmaa riittää ja reisipatti paukkuu. Näin virallisesti epävirallisena maskottina aion pitää poijille kaikki kuusi peukaloani pystyssä ja toivon karvaisessa sydämmessäni, että kaikki muutkin pitävät!

Vai että laakereilla?!

Huhhuh!
Lähin tänne näkeen maailman mestoja, kahviloineen ja sun muine nähtävyyksineen (kuppiloineen yms. luolat). Mut mitä vielä, het' ku tän kertaseen tukikohtaan päästiin (Lahteen), nii piti lähtee lenkille seuraks?
Kyllä on nimittäin Maurin keuhkoista pöhöjä yskitty ku on joutunu vetää rallia ympäriämpäri ties vaikka minkälaisia saleja, suoria ja halleja. 

Eilen treenattiin kahesti, kerranki käytii lenkillä eikä ees puhuttu mitään ku kuunneltiin vaan musiikkia.. HÖ! Käytii myös hakkaamassa lentopallosta ilmat pihalle. Siltä se ainaki näytti, noin pelillisesti.

Nooh, tänäänki herättiin sieluttoman aikasin, hyvä että kello oli seiskaa ku piti jo rientää. Päivään mahtu jos jonkin näköstä harjotusta, huhujen mukaan tehtiin jottai räjähtävää voimaa aamusta ja illasta vedettiin "ponkkareita", eli pojat kovasti yrittivät matkia sitä so called mäkihyppyä. Ensinnäkin, niillä ei ollu suksia jalassa ja toiseksi, ei niillä mitään mäkeä ollu. Eikä siinä voimassakaan mitään kyllä räjähtänyt?
Tehtiin me muutakin, ja ymmärsin et jätkät vääntää joskus aika itsenäisesti näitä asioita. Yhenkin puhelin soiton jälkeen ravattiin valokuvaliikkeistä poliisiasemalle, sieltä otto -automaatille ja takasin. Saldona helpottunu huokaus ja parkkisakot, jotka kuulemma mun pitää maksaa!! Tähän juttuun liitty sivusta kuunnelleena Shotsin mc ja hylätyt viisumit.. Homma kuitenkin hallus nyt, thanks to me :)
Eli hommaa on riittäny, ja näyttää riittävän. Mauri kiittää ja kuittaa!
PS. maurimaiset kiitokset huomiosta, Mauri tykkää!

- Mauri -

Uudet naamat ja tuntemattomat pillerit

No sehän on Salongissa Maurizio faxin äärellä, jälleen! Kuulikko? Columbo, haloo?  Noniin.. kuulin jätkiltä huhuja telakalla olevasta team-memberistä, Koivurannan Anssista.  Tämä kyseinen kaveri oli joutunu vammoinensa "pohojalaaselle lekurille" ja, tottakai, joutunu puukkohippasille toipumisen edistämiseksi. Päätin käydä morottamassa kyseistä  jannua ja ottaa hieman "tuntumaa" kaveriin, kun nyt kuitenkin tullaan tulevaisuudessa pyörimään samoilla reissuilla, jahka mies pääsee stondikseen, vai mihin se oli? Tsekkasin jätkiltä Anssin osotteen, hyppäsin juustokaton maksullisille rattahille ja pyysin postia hakevalta naapurilta apua ovikellon soittamiseen.. itse kun en nappulaan yltänyt. Oven avaamiseen kului tolkuttoman paljon meikäläisen kallista aikaa hukkaan, kun se rampa liikkui ovelle yhtä hitaasti, kuin Heikki Kovalainen caterhamillaan Texasissa. Noh, minkäs sille voi.. kun ei kulje niin ei kulje ja euroopan rahat on loppu. Anssi tervehti iloisesti, pahoitteli viivästystä ja pyysi kohteliaasti anteeksi, mutta ajatelkaa, ettei hän tuntenut/tunnistanut minua!!! Niin mitäettä thäh!? Meitsi on kuitenki mäkimiesten epävirallinen maskotti! Tunnettu etenkin jo naisten keskuudessa, mutta myös blogista ja naamakirjasta! Ohan se nyt perkele! Ihme hiihtäjä. Sanotaanko näin ja näinhän sitä sanotaan, että ensivaikutelma kaverista jäi  hieman lämpöisen ruskeaksi.. Kuitenkin hän teennäisen iloisesti toivotti minut peremmällä ja sanoi tarjoavansa kaffet, mutta käyvänsä ensin vessassa hoitamassa henkilökohtaisia "pisneksiään". Odotellessa Anssia vessasta, otin itselleni "Maurin luvan" katsella paikkoja ja löysin keittiön pöydältä kivan näköisen purkin kalkiksi olettamiani tabuja. Otin itselleni vapauden lääkitä itseäni päivän annoksella kalkkia luustoni vahvistamiseksi, koska näiden jamppojen kanssa ns; kilisee ja kolisee.

...herään kuuden tunnin kuluttua tapahtumasta, omassa huoneessani entuudestaan tuttujen kasvojen seuratessa jännittyneinä karvaista, heräilevää naamaani. Anssi oli kuskannut minut turvaan "kotiin", kun muut pojat olivat huolissaan soitelleet minun perääni, koska olin viipynyt jo niin kauan poissa. Kuulin herätessäni maistaneeni purkista jotain täysin muuta kuin olettamaani kalkkia.. Ne olivat Anssin vahvoja kipulääkkeitä! Oman ylpeyden ja kitkerän katkeran kalkkini nieltyäni annan teille kaikille höpönassuille ohjeen; " Älkää syökö keltaista lunta, tahi tietämättänne mitään valkoista, mikä on tabletin muodossa ja jonkun toisen purkissa."

-MauGGu

English

At first, this is no journey in perfect english. This post include some eye-opening material about me, Mauri, for finnish readers also. But most of this text is based on earlier posts.

So, my name is Mauri. I'm officially unofficial mascot of the Finnish skijumpers. We're not talking about the national team. This is about me.

My age is not important. I do not remember anything about my earlier life, yet. I might be 10, I might be 100 years old. But I feel myself something between 20-30.

Any case, so far happened..

1st:
I was having a ruff period of my life. I had some problems with narcotics. Suddenly, for my surprise, I found my self hanging a round with Finnish skijumpers in Ruka, Salonki. I just laid there, on the fire place, when guys spotted me. They took some pictures, we shared some stories, and then we became friends.

2nd:
We went to sauna. We were talking about tomorrow and suddenly we were taking pictures and they invited me to their trainings. We took more pics, and POOF, I was in. We became friend for a life time.

3rd:
There we were in the cottage. Nothing to do. Since we first met till this day a lot has happened. It's not important to tell you how we're here today - me writing you guys a post in english..

However,

Finnish skijump is alive and well, it may took some time, but we have taken a lot of steps.
What comes to me, I'm unpredictable creature hanging around with these guys, and my story is 10% about skijumping, 90% of what I will see out in the world.

Thank you,

- Mauri -

PS. More pics coming later ;)

Maurilla on kiire!

Niin on maurilla kiire että hyvä kun kerkeän karvaiset tassuni tähän näppäimistölle levittää.
Aamulla kun tästä liikenteeseen polkastiin nii tässäpä kanssaolentojeni hyväksymää listaa männeista tapahtumista:
- Matka mäelle käsjarru joka mutkassa kireenä
- Poikien uusiin suksiin virittämien siteiden sinetöinti
- Huoltopäällikkö Kanteen kiireisen elämän rytmin aiheuttaman stressin keventäminen
- Poikien radioliikenteen ylläpitäminen
- Jatkuva ravaaminen vessassa, tuli syötyy hangessa kirmaillut lumikko. Epäilen että se etsi vessaa kun saalistin sen.
- Päivä torkut
- Etsin toisia maureja
- Luulin löytäneeni maurin. Olin väärässä. Se oli viime syksynä alkunsa saaneen pajukon  latva lumikinoksen alla.
- Löysin pojille uudet monot!
- Pojat tykkäs monoista
- Löysin uudet puvut!
- Puvut oli liian pieniä..

Näin on maurin parisen tuntia vierähtänyt. Ihan itteeki jännittää mitä tässä vielä tuleman pitää!

- Mauri - 

"Se on vasta torstai totutellaan tähän".

Silirimpsis! Se ois tämä päivä treenien osalta pulkassa. Rukalta päästiin henkisä Rolloon asti, vaikka poron penteleet välillä säikäyttelikin. Mukavaahan se elukoitten pujottelu on näin talvisin jäisillä teillä, adrenaliinipiikkejä sopivasti karstaiselle sydämelle.

Mutta mutta, sitten asiaan- Kovahan se oli Rovaniemen törmälläkin tuuli, tällä kertaa melkoisen "livohkaa" eli taka-sivutuuli, vaan eihän se meidän jätkiä lannistanut. Laadukas ja pitkä mäkitreeni tuloksena.

Nyt on taas mahollisuus viettää jätkien kaa loppuilta laatuaikaa, palautumista saunan, evään ja hifinurkan kera. Oma mökki Ounasvaaran ytimessä, mikäpä sen loistokkaampaa. Täällä se taitaa mäkimiestenkin sydän leppyä.

 

Los lipidos ja tattis!

Ei mihinkää!

Huomenia uskolliset fanit! Ei jumalauta nyt on Maurilla kankea alku maskottina. Pojjaat herää aamulla innoissaan, että joko nyt lähetää hyppäämää, mutta EI. Tuulen jumalat huljutteli viirejä mäellä samaan tahtiin kuin eilenkin eikä hyppäämään päästä.. nyt on Mauri erittäin vihainen! Ei tuu mittää..

Sikariporras päätti, että nyt luovutetaa Rukalla ja käännetää auton keula kohti Rovaniemeä. Kyllä vähän vituttaa jätkien puolesta, taitaa meinaan Ruka olla melkeen joka jätkän lempimäki.

Mutta ei anneta lekan jäädä otsaan, Rovaniemellä kuulemma loistava keli! Siellä pitkä ja hyvä treeni alle ni on pojatki tyytyväisiä.

Loppuun pieni aamun piristys video. People are awesome, I'm awesome, SKI JUMPING IS AWESOME!!

http://www.youtube.com/watch?v=Vo0Cazxj_yc

Fölisee!

Dodii perseelleen meni iltapäiväki! Ei tosin tällä kertaa meikäläisellä. Ensin iltapäivän lumisade tuli häiritsemää poikien iltapäivätreenin aikataulua. Mäkitreeni siirrettiin alkavaksi 19.30 ja mäelle lähdettiin hyvillä fiiliksillä; lumisade oli loppunut, keli oli hyvä ja aamulta loistava treeni takana. Päästiin mäjelle ja komensin pojat vetämään kunnon alkuverryttelyt alle, jotta kroppa on valmis hyppäämään. Noh minä jäin tuulimittarin viereen tarkkailemaan tuulilukemia ja eipä siinä sitte menny aikaakaan kun tuulen piru rupes puhaltelemaa. Tuulen suunta vaihteli pauttiarallaa 2 sekunnin välein ja nopeus oli reilu 5m/s. Puuskissa sitte vielä reilusti enemmän. Suurimman osan ajasta oli jätkien sanojen mukaan ns. "solisluu-keli" elikkä sivuvastainen tuuli. Eihän semmoseen fölinään ole järkeä lähteä leikkimään.

Tässä vaiheessa valmennusporras päätti jättää treenin sikseen ja minä tottakai samoilla linjoilla, ammattilainenhan jo olen ja ymmärrän lajista kaiken ;)

Huomenna aamulla klo 8.00 uusi yritys mäkeen ja toivottavasti silloin myös minä kerkeän lähteä poikien kyytiin. Nyt ei oo mulla enää varaa töppäillä ettei tuu fudua uudesta pestistä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, sauna kutsuu!

Ai jumalauta nukuin pommiin!

Täytyy sanoo että tuon 100 tykkääjän valvomisen ja lukemattomien energiajuomien jälkeen lähti meikäläiseltä taju H-hetkellä. Jätkät oli pakannu ittensä autoon kaikessa hiljaisuudessa ja hilipassu Rukan suurmäelle vetelemään pitkiä siivuja. Kehuskelivat, että keli oli mitä todennäköisin.

No minä se vetelin tyytyväisenä unta kuontaloon, uneksien toisesta kaltaisestani lajitoverista.

GIGGITY, GIGGITY, GIGGITY GOO

http://www.youtube.com/watch?v=BLoIA5SP7pA&feature=related

Eipä täsä huolta hättöö mitää, kun neljän pintaan on uus setti tiedossa ja nyt on mitä pirtein olo puhaltamaan pientä hönkäsyä jätkien lahkeisiin!

Na - na - na - na!

Huomenta ystävät! 100 tykkääjän raja facebookissa meni yöllä rikki, huikeeta! Kiitos kaikille!

Keli näyttäs mitä parhaimmalta tänä aamuna poikien treenejä varten ja minäki pääsen viimein tosi toimiin kannustamaa jätkiä montun pohjalle. Tänään on siis voitettava jätkien luottamus, että musta on tähän hommaan. Synkkä menneisyys saa siis virallisesti olla mun osalta ohi, eikä olla enää pimennossa. 

Let the life begin!

No more darkness, but lets hear it one more time - http://www.youtube.com/watch?v=Tl7fGwLJMUI

                                  

Aurinkoinen aamu Rukalla.

Mahtava aamu Rukalla synkän ja yksinäisen syksyn jälkeen. Jätkien kanssa alkaa näkyy näitä valoisiakin päiviä. Unfortunately, I got the feeling- huipulla tuulee, liput oli vaneria ja näyttää että jää mäkihommat tänään pojilla väliin. Kohta salille pumppaamaan rautaa!

---

Tuuli ylty päivän mittaan lähes myräkkälukemiin, mutta se ei mäkimiehiä lannistanut. Mökkiin ei jääty turhia murehtimaan/ näivettymään, vaan vetastiin vuokraamoon kautta huipuilla vehkeillä huipuille rinteille laskettelemaan! Kiitos Ruka ja kiitos Anssi K! 

Meno oli tuulta kovempi, kuten kuvatkin kertoo. Täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen Mauri tällä hetkellä.. Vasta viikko sitten olin todella pohjilla, ja nyt kaikki on kehittynyt todella nopeasti positiiviseen suuntaan. 

Anyhow, tässäpä vähän visuaalista herkkua teille!

---

Mäjenlaskun ja kaakaoiden jälkeen meikäläinenkin pääsi nappisilmillä seuraamaan aitiopaikalta, kun jätkät kävi vetämässä Ruka centterin salilla rautareenin. Pitkän suvantovaiheen jälkeen itelläkin rauta liikkui kohtuu kivasti. Tosin ei näiden jätkien seurassa ihan joka kerta lähe reenailee.

Matka alkaa

Morjesta pöytään Salongista!

Olen Mauri "the late great" Salonki.
Viimeiset viikot on vähän pimennossa, ja yllätyksekseni löysin itseni tänään mäkimiesten mökiltä Rukan Salongista. Tunnustin pojille käyneeni kovan elämän koulun: olen rahaton, koditon ja vailla rahaa. En muistanut mistä tulen tai minne olen menossa. En muistanut edes omaa nimeäni.
Nyt jätkät onneks palkkas mut niiden epäviralliseks maskotiks! Pääsen kuulemma näkemää helvetisti maailmaa jätkien seurassa. Ja nyt siis matka alkaa Rukalta, missä pojilla on leiri menoillaa. Huomenna heti tsemppaamaa jätkiä treeneihin. Katotaa miten meikäläisen ura lähtee käyntii. Täytyy olla heti skarppina, enää ei oo varaa olla sumennossa.
Toistaseks näyttää kaikki hyvältä, tervetuloa seuraamaa meitsin matkaa.
Palataa astialle huomenna, nyt pelaamaa jätkien kanssa korttia. Ei muutaku leuka rintaa ja kohti uusia vastoinkäymisiä!

Mauri