maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutauolla

Nonnii sehä ois sitte maailman cuppi ja muutki karkelot hetken joulutauolla. Ja mullaki ensimmäinen virallinen joululoma tässä duunissa! Jäi kyllä vähä epäselväks tossa kauden alussa poikien kanssa neuvotteluissa, että onko ihan palkallista lomaa vai ei. Oikeestaa jäi aika epäselväks saanko mä tästä maskotti hommasta yleensäkkään minkäännäköstä korvausta hyppääjiltä! Ettei nyt äijjät vaan luulis, että mä ihan maisema palkalla kiertelen ympäri palloa.. No jos sitä pari tsiipaletta skinkkaa saa maistaa ni ehkä se riittää korvaukseks tästä loma ajalta!  Mut eihän tässä kuitenkaa lomailtu oo kokoaikaa. Lahessa ollaa poikien kanssa käyty treenailemassa joka päivä vaikka pakkaslukemat on ollu aika jylhät. Kävin tsekkailemassa treenejä ihan tuolla Lahen betonin huipulla! Hyi sssaaatana että oli viliponen ku pikku vastanen höökä kävi mäkee. Voin kertailla, että ei ollu varmasti jätkillä paras mahollinen fiilis käydä tölväsemässä reenejä ku nakit on aivan jäässä! Ja tässä tapauksessa voin varmasti sanoa, että oli kaikki maholliset nakit jäässä.. Ei pelkästää ne kädessä olevat! Aattelin, että ois voinu lahjottaa tästä mun karvotuksesta osan pojille lämmikkeeks, mut kyl ne sano pärjäävänsä.
Hyviä treenejä ollaaki saatu pakkasesta ja tuulesta huolimatta ja joulun jälkee vielä lisää ennenku porukka taas erkanee ympäri Eurooppaa. Osa lähtee contticuppii yucatanin niemimaalle. Eiku mihi se oli? Engelbergihän se oli vai hä? Enks mä siellä oo jo käynykki vai missä se oli? Mut minähän lähen tällä kertaa prkl mäcviikolle! On kuulemma joku jylhäki tapahtuma. Nevöhööd. Leksojen mukaa kuitennii aika kokemisen arvonen setti. Porukkaa on kannustamassa enemmän ku laki sallii ja muutenki tunnelma katossa. Saa nähä paljo se laki sallii mut kuitenkii aika paljon porukkaa siel on mitä pojilta kuulin. Sehän passaa mulle. Siellä täytyyki meikäläisen olla täydessä tikissä viilentämässä hyppääjien hermoja ettei niillä mee aivan vati nurin sen ihmismäärän edessä!
Onneks nyt saa paar päivää levätä joulueväiden ääressä, että on pirteenä sitte siellä. Muutama työtarjouski tullu näin joululle! Pitäs kuulemma vetää punanen pipo otalle ja jaella lahjoja kersoille. Eihän sole mikhää, kyllä pieni sivubisnes aina mulle passaa. Kuhan korvauksesta sovitaa. Ja sehän ei oo mikkää pikkuraha, on mulla jo sen verran nimeä että ilmaseks en ruppee tommosia hommia suorittaa. Laitan sitte neki hillot poikien hyväks!
Anyways nyt joulun viettoon ja rauhottumaa. Hyvää, rauhallista ja piparin täyteistä joulua kaikille! Maukka perusjätkä palaa netin ääreen avautumaan taas joulunjälkee!

ps. kävin tossa vierailemassa yhen hyppääjän luona ja meinasin päätyä samointein jouluateriaks. Joku hemmetin piski kävi kiinni mun just kammattuun ja puunattuun turkkiin. Monotin sitä välittömästi kurkipotkulla kirsuu ni kyllä se siitä rauhottu ja päästii sopuun. Ei mulla muuta.









lauantai 15. joulukuuta 2012

Uusi päivitetty diagnoosi

Ilimankos !! Olikohan tossa alotuksessa taas mitään järkee. No se tuppaa menemään vähän samaan kategoriaan kun tämän pökkelön viimeistä edelliset päivät. Voin kertoo että ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä hyväksyä muutamia tosiasioita. Nimittäin ja nimittäin pitkien ja raskaiden tutkimusten jälkeen tuli jumalauta selville että meikäläinen ymmm - pitäskö sittenkää kertoo??!!


No ihan sama nyt se tulee . Tutkittu on ja todettu . Luetaan nyt paperista . PKeles

Doktomaattien virallinen asian selvitys

Mauri "the late great" Salongilla on edellisten tutkimusten perusteella todettu syvälle juurtunut identiteetti kriisi ja orastava skitsofrenia.

Nyt se on sanottu ja uskokkee vaan että on ollu melkonen etsiskelyn paikka.
Kuitennii tää alppi-ilmasto on auttanu kun viimeset vuodet on vedetty tietynlaista korkeelentoo.

Mutta mutta. Kerronpa vähän mitä täällä verokarkulaisten maassa ja enkelivuoren maisemissa on tapahtunut tällä viikolla. Maanantaina alkuviikosta saatiin hoidettu porukka poies itäblokista ja kone tipahti reilusta 10km zyyyrihin lumiselle kentälle. Pikakyytiä autoon kamojen kanssa ja perävalot pääkaupungille. Engelberiin päästiin suht kivasti ja lunta oli ripotellu tähän laaksoon reilut puoli metriä. Villit huhut kerto että joku helvetin tunari opas oli vieny rakkaat naapuri ruotsalaiset vuorilla aivan mettää ja naps näillä keleillä lähti lumet vikkelää liikkeelle. No eipä atomicit ja fisserit lumee liukkaampia ollu . Onneks ei ilmeisesti henkiä siinä setissä menetetty. Vaikka vähän aikaa immeisiä oli hangesta etittykin. Vedetään tiistai nopeeta. Se oli puntti päivä. Keskiviikkona sit alko oikeestaan niiko tapahtua. Käytiin mäjessä. No aika livakkaa meni seki. Ja torstai oli vähä vastaava, mäessä käytii parinkympin pakkasessa. Helevetin kylymä, mutta se ole mikhää ku onhan nää äijjät siihen tottunu. Perjantaina oli karsinta ja persiillehän sekin meni. No lortto säväytti ja se oli hyvää settii. Sitten tuli lauantai ja oli kisa. Laitetaan samaan kastiin kun perjantai mutta napataan lorttokin pois. Lue lortto - asikaisen lauri jos joku ei viel hokannu :) . Koko joukolla laitettiin päät yhteen ja päätettiin että minkäs tässä voi kun siivekkeet ylöspäin . Ei ainakaan paljon muuhun suuntaan pääse. Illalla lätkii raivopalloo salille . Eiköhän äijät huomenna ota parempaa osotetta.

Nyt jäädään sit peukalot ja nakit pystyssä oottelee.

Yucatanin niemimaalta kuului ässää settii. Ei kuitenkaa jaksa sinne lähtee !!






maanantai 10. joulukuuta 2012

Croisantteja, pisteitä ja pussikarhuja

Paluulento Itä-naapurista Sveitsiin on sujunut tähän mennessä leppoisasti. Loikoilen sinipunasisella salmiakkikuvioidulla kankaalla vuorattujen penkkirivien lomassa koneen lattialla. Piiloiduin tänne "under the seat with lifejacket" ihan vaan varmuuden varalle, jos vaikka kone sattuisi tipahtamaan nousukiidon jälkeen mustanmeren synkkää syleilyyn. Lentoemot tarjoilevat kahvia ja teetä matkustajille käytävältä käsin. Onnistuin salakavalan ovelasti pihistämään tarjoiluvaunusta yhden croisantin - suklaatäytteisen! Mussuttelen sitä tässä mieli raukeana ja seurailen saniteettitiloihin suunnistavien matkustajien ohitse laahustavia jalkapareja. Olo on juuri sopivasti pelonsekaisen seesteinen viikonlopun tapahtuhtumien muisteluun.

Sochissa hypättiin siis kaksi kipaletta maailmancupin osakilpailuja, joista jätkille jäi käteen hanskojen lisäksi pienehkö, mutta silti aina niin mielialaa ylentävä pistepotti. Tämän lisäksi säärikulmien koettelu ja kaarteenpaineen tunnustelu tulevassa Olympiamäessä teki kuulemma ihan kutaa ensi vuotta silmälläpitäen. Järjestelyt pellitti ihan kiitettävästi ja ruokakin oli hyvää. (Minusta tosin kaikki vähänkin etukäteen suunniteltu toiminta näyttää hyvin järjestetyltä.. Ja lähes poikkeuksetta kaikki pureskeltavissa oleva, mikä ei nieltynä aiheuta mahahaavoja ja lieviä aivohalvauksia suurempia haittoja on hyvää sapuskaa.)

Etiä päin. Kaikilla varmaankin kinnostaa käsinkosketeltavan paljon, mitä kaikkea minä olen onnistunut toheltamaan viikonlopun aikana. Virallisesti epäviralliset maskotin velvollisuudet alkaa sujua jo joksenkin rutiinilla, joten yritin kehitellä itselli pientä sivubisnestä siinä ohella. Tarkoituksena siis hankkia jätkille vähän fyffeä tilille, että saavat uudet hyppyretongit hankittua viimestään mäkiviikolle. Lähdin nöyrästi liikkeelle aivan ruohonjuuritasolta pulloja ja käpyjä keräämällä. Mutta mutta... nälkä kasvaa syödessä ja lopulta löysinkin jo itseni hieman kyseenalaisilta teiltä, kun olin kohtuullista korvausta vastaan lupautunut väärentämään viisumeita paikallisille pussikarhuille. Onneksi pääsin pakenemaan paikanpäältä, kun miliisit suorittivat yllätysratsian karhuveitikoiden kommuuniin. Taitaa olla parempi pysytellä vaan turvallisesti pulloissa ja männynkävyissä, vaikka sekin homma meni kyllä tuolla Venäjän päässä aika kumpuun. Pulloissa ei ollut pantteja ja kävyt ei kiinnosanu muita kuin oravia, joilla ei ollut tarjota maksuksi muuta, kun lisää käpyjä.. Pitänee kehittää uusia ideoita jatkossa, tai hieman jalostaa nykyisiä.

Seuraavaksi onkin sitten ohjelmassa muutama päivä armottoman fyysistä leireilyä Engelberissä. MC-sirkus jatkuu siis siellä ensi viikonloppuna. Sochiin palataan vuoden päästä entistä ehompina ja henkilökohtaisesti tuplasti kovemmalla tohinalla. Pitääpä taas napitella näyttöpäätettä, kun kerrottavaa kertyy!

- Maurizio -

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Another brick in the wall

Aamu sarastaa Sochissa. Aurinko kipuaa hiljalleen ylös vuorenrinnettä pitkin ja valaisee laaksossa joen rannalla sijaitsevan hotellimme. Kömmin unenpöpperössä ylös karvaisesta villapiposta, jonka totesin jo viime yönä erinomaiseksi nukkumapaikaksi. Minä, Mauri olen taas hereillä ja karvaisen sykkyräistä elinvoimaa uhkuvana valmiina päivän koitoksiin! Tänä aamuna en kuitenkaan herännyt västäräkkien viserrykseen, nousevan auringon valoon tai raivostuneiden pesukarhujen temmellykseen. Heräsin pihalta kantautuviin rakennustyömaan koliseviin äänin. Raotin varovasti verhoja ja kurkistin pihalle. Sementtiä, betonia, laasti, lautoja, tiiliskiviä, maalia... monenmoista tilpehööriä ja monta venäläistä rakennusmiestä hääräämässä niiden parissa. Taas meinasi mennä varpaat ja peukalot laskiessa sekaisin.

Siirryin parvekkeen puolelle ihmettelemään touhua ja lopulta päätin lähteä hotellin respasta tiedustelemaan, mitä oikein on tekeillä? Siinä matkalla onnistuin säikäyttänään paikallisen siivousalan ammattilaisen. Luuli minua ylikasvaneeksi pölypunkiksi ja yritti napata siivouskärryn kyytiin - ei minkäänlaisia käytöstapoja. Kaikkia ei näköjään voi miellyttää, vaikka kuinka koittaa hymyillä ja karvoja kammata. Vastaanoton neitoset olivat onneksi huomattavasti ymmärtäväisempää sakkia. Halusivat jopa kaverikuvan muistoksi napata ja muutaman karvan. Osasivat tytöt kertoa, että ensi vuoden Olympialaisia varten täällä nikkaroidaan ja kova kiirus on saada paikat tiptop kuntoon ennen sitä. Paikallinen palveluala rules! Silloin mieleni karvaisissa kiemuroissa heräsi ajatus, että voisin ehkä tehdä jotain pientä asian hyväksi! Pitäähän poijille paikat saada kuntoon isoihin karkeloihin mennessä.

Me Salongit emme ole koskaan olleet mitään varsinaisia rakennusinsinöörejä, mutta kotikonnuilla kelomökkejä kasatessa on matkaan tarttunut useampikin rakentamiseen liittyvä niksi ja kikkakolmonen. Nämä pytingit ei tosin taida ihan mitään ovh. kelomökkejä olla, mutta kaipa ne suunnilleen samalla periaatteella kohoaa. Ei muuta kun tuumasta toimeen ja tietotaitoa jakamaan. Voisinhan minä siinä samassa pari tiiliskiveäkin asetella paikoilleen, niin olisi ainakin muutama murikka suorassa linjassa (Tai vinossa - riippuu kuka katsoo).

Noniin! Nyt on neuvot ja ohjeistukset annettu. Kysäsin siinä samassa, että josko pystyisivät muutaman miljoonan rakennusbutjetista heittämään jätkille hyppyhommien tukemiseksi. Ihan vaikka noin niinku tiskin alta. Eivät oikein lämminneet, vaikka kiittelivät kyllä kovasti rakennusvinkeistä ja tiilienasetteluavusta. Luulis että jampat noilla ohjeilla saa Olympialaisiin mennessä paikat vimosen päälle kuntoon!

- Maurizio -








lauantai 8. joulukuuta 2012

Sochi!

Hellurei ja hellät tunteet! Nyt on St. Mauriz ekaa kertaa Venäjän maalla! Aika leksa.. Ja melko legendaarinen se oli matkaki tänne! Ensin piti lennellä Helsingistä Zürichiin ja sieltä sitte charter lennolla tänne ryssän maalle. Lento oli aika ainutlaatuinen siinä mielessä, että oikeastaan kaikki joukkueet tuli samalla koneella Sochiin. Tai no eihän siinä vielä mittää niin uniikkia ole mutta siinä on, että lentoyhtiö oli Balkan Holidays ja kaikki joukkueet uskaltautu kyytii. Pojjaat istu polvet suussa koko matkan, ujosti ahdasta oli. Ite oon onneks sen verran snadi kaveri, että ei ollu mitii heikkoo tilan kanssa :) huomattiinpa muuten ennen koneen nousua, että eivät puhdistaneet koneen siipiä lumesta! Eiks se oo ihan normi toimenpide aina ennen ilmaan nousua, että lumi ja jää putsataa poikkee? Oli porukka koneessa pikkusen ihmeissää. No kaippa ne täällä Venäjällä on sen verran kovia lentäjiä, että kone pysyy ilmassa vaikka toinen siipi puuttuis.. Eipä se ilo kuitenkaa vielä tähän loppunu! Ruvettii laskeutumaa Sochiin ni ukkosmyrsky pukkas päälle. Kaikki rupes kattelemaa ikkunasta ulos keliä ja itekkin pienillä nappisilmillä tarkkailin keliä Khödmalan laukusta. Samantien kuulu hirvee pamaus ja koko oikee siipi löi kipinää! Se oli saatana salama iskeny koneesee! Meikäläisellä rupes samantien sydän hakkaamaa kolibrin siipien tahtii, nytkö sitä kuollaa!? Onneks kaunis lentoemo helpotti mun oloa ja kuulutti heti, että ei oo hättää, laskeudumme ihan normaalisti. Huh, loppuhyvin kaikki hyvin!
Turvallisesti siis päästii Sochiin ja eilen pojat käviki jo pönittämässä treenit ja karsinnan. Oli kuulemma melko erikoinen mäki, vähä vastaava löytyy Liberecistä. Kummulla lennetää matalalla mutta jos mitoille pääsee ni putoo ku talon katolta. Mun mielestä se näytti jo siinä kummulla aika korkeelta! Saattaa johtua siitä, että oon näitä jätkiä hiukkasen pienempi.. Joka tapauksessa, Lerssi ja Lortto suoritti ittesä tän päiväseen kisaan. Khödmalan reisiä en tainnu saada ravisteltua tarpeeks hereille ku jannu meinas vetää flikflak-sarjan alamäessä.. Siitä johtuen huonot tyylipisteet ja ulos kisasta. (Meinasin kyllä käydä järjestäjille huutamassa ku alamäki oli semmonen perunapelto, että oksat helvettii. Eipä ne tämmöstä nappulaa kuuntele..) Mut ei se mies siihen masentunu huomenna on jo uus karsinta ja kisa, siellä sitte lentää!
Tänää vielä tsemppaan kisassa mukana olevia, jotta saisvat lisää metrejä ja pongoja ropisis tilille! Keli näyttää kyllä olevan mitä todennäköisin, vettä tulee ku esterin perseestä.. Onneks kantinpyöristäjä Kantee laittaa jätkille peruswäxit pohjaa ja sukset luistaa!

PS: tästä mässäilemään Kanteen videoita varresta ja matkalta http://vimeo.com/finnjumping/videos

Tältä erää maukka kiittää ja kuittaa!











perjantai 7. joulukuuta 2012

Aitiopaikalla!

Huhhuh! Sochissa siis ollaan ja aika hurjat on näkymät täältä puomilta käsin! Nyt lähden tästä jätkien reisiä ravistelemaan hereille, kun veryttely puitteet on melko minimissä.

Palataan illalla näppäimistön ääreen extra kertomusten kanssa!

edit. Venähti ilta mäellä sen verran pitkähköksi, että tarinoinnit saa odottaa huomista. Meinasin simahtaa Villen pipoon paluumatkalla hotellille. Olini nimttäin kotoisan karvainen pipo. Taidankin mennä sinne tästä nukkumaan. Hehe. Mahtaa aamulla kaveri yllättyä, kun vetää pipoa päähä. Sieltä saattaa löytyy ylimääräsiä karvoja..





perjantai 30. marraskuuta 2012

what the hack!?

Mauriizio taas netin äärellä... vai missä se oli? Rukalla ollaa vedelty niinku euroopan omistajat ja kyllähän sen huomas eilisestä karsinnan tuloksista. Kaks miestä kaheksasta pääs karsinnasta läpi kilpailuu.. Ja äijjät hyppäs niin helvetin hyvin vielä reeneissä! Kyllä annoin pojille niin paljon runtua, että lopettaavat sen yliyrittämisen ja vetäisvät kisatilanteessa niinku reeneissäki. Ei se sillä lennä, että yrittää pohjalta heti muailman parhaaks. Voin kertoa, että kokemus puhuu meikäläisen sanojen takana!
Noh leksojen mukkaa tänää oli Rukalla joku joukkuemäkikisa?! Häh, ja mä luulin että mäkihyppy on yksilölaji! Mutta kyllä noi poijjaat tiukasti väitti, että kyllä sitä tiiminäki vedetää kisoja, pakko kai se on uskoa. Seurailin siinä illan kisaa ja tarkistelin sääntökirjasta, että kyllä ne perkele hyppää joukkuekisojaki. Vähä nolotti, pitäshän mun tietää ku oon tän joukkueen keskipiste, mestari ja kaikki tietävä maskotti, holhooja, valvoja, tsemppaaja, koutsaaja ja neuvoa antava kaveri. (enkä siis anna pojille neuvoa antaavaa vaan annan neuvoja) Mut kylhän ne jäbät sai tänää vähän tsempattua itteesä! Parempaa tekemistä kaikilta! Tai no.. Asikaisen Lauri oli ainoa, joka pysy sillä tasolla millä pitääki. Muut jätkät veti enemmän tai vähemmän riman ali. Treenihyppyjen tasolla ku oisvat pysyneet ni ois oltu vaikka kuin korkeella.
Nooo annetaa nyt vielä anteeks tommoset amatöörimaiset virheet, oon se minäki virheitä tehny :)
Huomenna sitte henkilökohtainen kisa ja numero rinnassa pönittää Olli "mutteri" Muotka ja Lauri "Lortto" Asikainen! Hirvee tsemppi päälle jätkille ja mun ohje pojille on että naattikaa! Tämän hetkinen kunto pojilla riittää kyllä maailman kärjen haastamisee kuhan lopettaavat sen kisassa höyryymisen.

Palataa astialle ku on saatu kisaviikonloppu vedettyä jonkinnäkösellä kunnialla läpi!

-Maukka



tiistai 27. marraskuuta 2012

Check-in Ruka.

Nice! Täällähän sitä ollaa taas "huudeilla", nimittäin Kuusamon pyhätössä- Ruka. Lillehammerista kotiuduttu, mukana jos jonkinnäköistä kokemusta. Hyviä suorituksia ja epäonneakin, mutta siihen meikä maukka on tottunut. Nimittäin paskaa on näkynyt tulevan tiimiin viimeaikoina liiankin useasti, niin ovista kuin ikkunoistakin. Mutta paska on osattava käyttää hyödyksi ja siinähän minä jäbiä autan, kovalla tohinalla etiepäin työtä tehden.
Nyt ei jäädä paskaan makaamaan, on meinaan koko remmi taas koossa! (Melkein) Norjasta kotiuduttua Rukalle, yllätyin nähdessä Lahden jantterit, sekä muut entuudestaan tutut thällääjät. Siellähän ne oli jo käyneet Taivalkoskella ja Rukalla pönittämässä loistokeleillä mallikkaita laakeja. Salongissa istuskeli vastassa nämä miehet ja raotteli pokerisalkkua vanhalle karvakasalle, Jesss! Tästähän se viikko alkoikin mallikkaasti, jätkien kanssa treeniä mäessä ja salilla valmistautuen kotikisoihin. Nyt näyttää siltä että alkaa jätkät olee pikku hiljaa hyvässä tikissä, kunhan se kuuluisa kupoli kestää kisatilanteissa.
Mukavahan se on mökissä Maurin naureskella poikien heppoisille hermoille, kun pokerissakin piti niille isännän otteet näyttää. On nimittäin Maurilla chippiä ja nyt euroopan rahut polttelee taskussa! Pienellä taka-ajatuksella voisin pyöräyttää tulevilla reissuilla hieman rulettia paikallisissa casinoissa ja kerätä poikien kassaan fyffee! -Tupla tai kuitti... Siinähän minä katastelisin kingin kruunu päässä ku jätkät virrittelisi taas uusilla vermeillä pitkin rännejä tehden vieläkin maukkaampia telemark-alastuloja monttuun. Jätkät kyllä tietää että menestys ei tule ilmatteeksi, onnekseni tiimin asenne on kunnossa ja intoa riittää! Näin on hyvä.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Havu

Istun bussissa paluumatkalla kohti kotoisampia maisemia. Istun ja mietin. Punertavat silmäni tuijottavat ulos ikkunasta tyhjyyteen. Minä Mauri Salonki, pieni otus, jolla on mäkijoukkueen epävirallisen maskotin vastuullinen taakka kapeilla, mutta karvaisilla harteillani, olen juuri kokenut ehkäpä yhden elämäni ikimuistoisimmosta viikonlopuista. (Se johtuu hyvinkin pitkälti siitä, että kovin monesta viikonlopusta minulla ei selkeitä muistikuvia ole.) Pääsin nimittäin mäkimiesten matkassa seuraamaan maailmancup-sirkuksen avaus viikonlopun Lillehammerin jylhyyttä uhkuvissa maisemissa.

Ottaen huomioon sen, että olen ulkoiselta hapitukseltani toistakymmentä sentti korkea, karvalla vuorattu puupalikka, elämän asenteeni on yleensä melko yltiöpositiivinen. Nyt mieleni on kuitenkin apea.

Janne "Havu" Happonen, suomalaisen sisun ja periksiantamattomuuden ruumiillistuma kaatui nousukuntoa uhkuvan 135,5 metrisen hyppynsä. Hypyn jälkeen mies jäi pitelemään polveaan, joka on operoitu useammin kuin minulla on näitä pirun liikavarpaita laskea. Havu on jätkille enemmän kuin pelkkä joukkuekaveri. Paitsi että hän on täysverisen ammattilaisen esimerkki, myös ennakkoluulottoman ja ystävällisen ihmisen esimerkki. Mauri lähettää voimaa, toverillisia osoituksia ihmisen tärkeydestä, ja toivoo koko karvaisen ja sykkyräisen olemuksensa pohjalta pikaista toipumista ja tsemppiä!




lauantai 24. marraskuuta 2012

Maurin uni


Heräsin aamulla västäräkkien viserrykseen ja huokaisin helpotuksesta. Huh! se oli vain unta! Eikä mitä tahansa unta, vaan golfvirran läpimillä hönkäyksillä höystettyä viikinkipainajaista!  Unen yksityiskohdat alkoivat jo haihtua mielestäni, kuten maassa vellova amuu-usva ensimmäisten auringon säteiden pilkkoessa sitä loisteellaan. Uneni eteni suurin piirtein näin:

Istuin tavanomaisesti pitkää, yöksi taittuvaa iltaa lämpimässä mökissäni virkkaillen iloisen väristä norjalaista villapaitaa. Siemailin maltillisesti glögiä puisesta kuksastani ja kivimuuritakan lämpöinen hohde hyväili miellyttävästi poskipäitäni. Takassa tuli oli kuitenkin jo hiipumaan päin ja ajattelin kipaista hakemaan liiteristä muutaman tuohisen koivupöllin, jotta voisin ruokkia liekit uuten loimuun.

Raahasin pienen tuohisen puunkantokorini liiteriin ja lastasin sen täyteen halkoja. Lähdin seuraamaan pieniä jälkiäni lumista polkua pitkin takaisin kohti mökkin lämpöä. Pirteä pakkasilma oli jo karkoittanut punan poskiltani ja varpaanikin olivat kylmyydestä kankeat, koska matka takaisin mökille täyden puukuorman kanssa eteni minulta hyvin verkkaiseen tahtiin ja pakkanen teki tehtävänsä. Mielessäni käväisi jo ajatus pyytää salskeita suomalaisia mäkipoikia avukseni, kun kohtasin jotain sanoinkuvailemattoman odottamatonta ja karmaisevaa. Noin kivenheiton päästä kuusien katveesta rymisteli esiin varjojen peittämä tumma hahmo. Wiikinki! 

Tämä kyseinen viikinki ei ollut mikätahansa karhuntaljaan sonnustautunut sekunda sarvipää, vaikka sarvet toki sen kypärästä löytyivätkin. Tämä oli muinaisten legendojen pelätty mäkihyppyviikinki! Kummajainen oli sonnustautunut sääntöjen vastaiseen, liian suureen hyppyhaalariin ja kolme kokoa liian pieneen, mursun syöksyhampailla varustettuun hiilikuitukypärään. Aseenan viikinki heilutteli liianpitkiä, pyöristämättömillä kanteilla varustettuja kneisselin suksi, joista kantautui voimakas fluorivoiteen katku karvaisiin sieraimiini. Kaiken lisäksi viikingin luisista poskipäistä päätellen, tämä ei ollut pitkän valloittajauransa aikana kuullut halaistua sanaakaan painoindeksisäännöstä. Minä, pienen pieni Mauri Salonki olin luonnollisesti tässä tilanteessa kauhusta kankea ja laskin välittömästi alleni.

Mäkihyppyviikingit käyttävät normaalisti ravinnokseen pelkästään käpyjä ja omenan kuoria, mutta näin joulun lähestyessä ovat lähes kaikkiruokaisia. Se tieto ei minua paljon lohduttanut, kun tuo karmaiseva otus lähti luonnottoman pitkin tasajalkaponnistuksin ja täydellisiä, 20 pisteen telemark alastuloja tehden rymistelemään minua kohti. Olin edelleen täysin kauhusta halvaantunut ja koko sekava elämäni alkoi vilisemään pikakelatun filminauhan tavoin silmissäni. Silloin minä onneksi heräsin! Olin hiestä märkä ja vapisin kauttaaltani. Petivaatteet olin potkinut sängyn jalkopäähän ja tyynyn lokaatiosta ei ollut tietoakaan. Kaikki oli ollut unta! Sisäistettyäni tämän tosiasian mieleni alkoi rauhoittua. Iltamyssy ja golfvirta eivät ilmeisesti sovi yhteen. Sen minä muistan jatkossa.

Mäkihyppäävät ystäväni olivat jo ajat sitten käyneet aamulenkillä ja syömässä. He tekivät jo lähtöä kohti kisapaikkaa, sillä kilpailun koekierroksen alkuun ei ollut enää pitkä aika. Nyt minunkin pitää pestä hampaat ja juoda muutama kuppi kahvia, että jaksan lähteä tsemppaamaan paikan päälle!

- Maurizio -



perjantai 23. marraskuuta 2012

Ilta tummuu - Mauri ei


Rannikolla voi kuulla kuinka Golfvirran hönkäysten mukana kantautuu muinaisten viikinkien uljaita huutoja. Nimittäin jos on hullu. Jyhkeät karjahdukset iskevät rantaan, ja raivokkaiden vaahtopäiden lailla ne porhaltavat kohti sisämaata (lue KESKIMAA). Kuin preerian villit mustat oriit ne laukkaavat pitkin vuorten harjanteita. Ne kiitävät vain mustan vuonon pohjaton syvyys seurattavanaan. 

Nyt vuonon rinteet leviävät ympärillemme kuin suuren Ahdin moukarin vastaan ottaneena. Olemme Lillehammerissa.

Katson ulos mökin ikkunasta. Mustaa ja lumetonta maisemaa avautui joka puolella silmän kantamattomiin. Lunta ei näy missään - miten nämä kaverit meinaavat täällä hyppy hommia harjoittaa! Naapuri mökistä korviini kantautui kuitenkin kuulopuheita, joiden perusteella lunta  löytyisi läheisten hyppyrimäkien kupeesta "riittävästi". Päätin siis lähteä selvittämään asiaa. 

Astuin ulko-oven kynnyksen yli mökin puiselle kuistille, jota valaisi vain kelmeä pihalampun loiste ja  lähdin tallustelemaan kohti metsän laitaa ylös viettävää tietä. Piakkoin tie näytti taittuvan kohti pellon laitaa ja mutkan takaa kajasti lähes taivaallisen kirkas valojen loiste, joka heijastui märästä asfaltista lähes häikäisten punoittavat nappisilmäni. Vähitellen tappisoluni tottuivat äkilliseen kirkkauteen ja aloin hämärästi hahmottamaan valojen keskeltä nousevan jylhyyttä huokuvat ja vähintäänkin pelonsekaista kunnioitusta herättävät Lillehammerin olympiamäet. Hymyilin. 

Päästyäni mäkien kupeeseen, minä Mauri "the late great" Salonki tein ihmeellisen havainnon; 
Hyvän näköisiä mäkihyppääjiä! Myöhemmin minulle selvisi, että he olivat niin sanotusti "kauniimman sukupuolen" edustajia. Mutta se, miten se minulle selvisi, onkin sitten aivan toinen tarina. Mutta, takaisin asiaan. Meneillään oli siis mixed team kilpailu, jossa samassa joukkueessa hyppää kaksi kappaletta kumpaisenkin sukupuolen edustajaa. 

Seurasin aikani kilpailu ja yritin pitää hieman etäisyyttä paikalliseen, ei niin runsaslukuiseen norjalais yleisöön. Ovat nimittäin kuulemma viikinkejä ja meikäläisen suunsoittamisen lahjoilla saattaisi tulla tupenrapinat. Päätin siis etsiä jätkien "kopin" mäkimontusta ja mennä kuulumisia kyselemään. 

ASIAAN! Karsinnan tulokset ja kuulumiset olivat seuraavanlaiset. Paperillahan homma meni niin, että Sami suoriutui kymmenenneksi, ollen siis paras suomipoijjista! Piti ihan olalle käydä taputtamassa. Jannekin selvitti tiensä huomiseen kisaan sioituksella 30. Lauri oli puolestaan hieman allapäin, kun kisapaikka jäi tällä kertaa saamatta. Tarjosin sille lohdutusryyppyä taskumatistani - Ei ottanut. Mutisi vaan jotain pukuhommista ja sano että katellaan sunnuntaina uuestaan. 

Huomennahan Sami ja Janne pääsevät sitten kunnolla tositoimiin, kun kauden ensimmäinen kenk.koht. MC-kilpailu tärähtää käyntiin. Kisan jälkeen olisi sitten vielä siitä suuremmasta lingosta harjoitukset, eli ohjelmaa riittää ja reisipatti paukkuu. Näin virallisesti epävirallisena maskottina aion pitää poijille kaikki kuusi peukaloani pystyssä ja toivon karvaisessa sydämmessäni, että kaikki muutkin pitävät!


tiistai 20. marraskuuta 2012

Vai että laakereilla?!

Huhhuh!
Lähin tänne näkeen maailman mestoja, kahviloineen ja sun muine nähtävyyksineen (kuppiloineen yms. luolat). Mut mitä vielä, het' ku tän kertaseen tukikohtaan päästiin (Lahteen), nii piti lähtee lenkille seuraks?
Kyllä on nimittäin Maurin keuhkoista pöhöjä yskitty ku on joutunu vetää rallia ympäriämpäri ties vaikka minkälaisia saleja, suoria ja halleja. 
Eilen treenattiin kahesti, kerranki käytii lenkillä eikä ees puhuttu mitään ku kuunneltiin vaan musiikkia.. HÖ! Käytii myös hakkaamassa lentopallosta ilmat pihalle. Siltä se ainaki näytti, noin pelillisesti.

Nooh, tänäänki herättiin sieluttoman aikasin, hyvä että kello oli seiskaa ku piti jo rientää. Päivään mahtu jos jonkin näköstä harjotusta, huhujen mukaan tehtiin jottai räjähtävää voimaa aamusta ja illasta vedettiin "ponkkareita", eli pojat kovasti yrittivät matkia sitä so called mäkihyppyä. Ensinnäkin, niillä ei ollu suksia jalassa ja toiseksi, ei niillä mitään mäkeä ollu. Eikä siinä voimassakaan mitään kyllä räjähtänyt?
Tehtiin me muutakin, ja ymmärsin et jätkät vääntää joskus aika itsenäisesti näitä asioita. Yhenkin puhelin soiton jälkeen ravattiin valokuvaliikkeistä poliisiasemalle, sieltä otto -automaatille ja takasin. Saldona helpottunu huokaus ja parkkisakot, jotka kuulemma mun pitää maksaa!! Tähän juttuun liitty sivusta kuunnelleena Shotsin mc ja hylätyt viisumit.. Homma kuitenkin hallus nyt, thanks to me :)
Eli hommaa on riittäny, ja näyttää riittävän. Mauri kiittää ja kuittaa!
PS. maurimaiset kiitokset huomiosta, Mauri tykkää!



- Mauri -

lauantai 17. marraskuuta 2012

Uudet naamat ja tuntemattomat pillerit

No sehän on Salongissa Maurizio faxin äärellä, jälleen! Kuulikko? Columbo, haloo?  Noniin.. kuulin jätkiltä huhuja telakalla olevasta team-memberistä, Koivurannan Anssista.  Tämä kyseinen kaveri oli joutunu vammoinensa "pohojalaaselle lekurille" ja, tottakai, joutunu puukkohippasille toipumisen edistämiseksi. Päätin käydä morottamassa kyseistä  jannua ja ottaa hieman "tuntumaa" kaveriin, kun nyt kuitenkin tullaan tulevaisuudessa pyörimään samoilla reissuilla, jahka mies pääsee stondikseen, vai mihin se oli? Tsekkasin jätkiltä Anssin osotteen, hyppäsin juustokaton maksullisille rattahille ja pyysin postia hakevalta naapurilta apua ovikellon soittamiseen.. itse kun en nappulaan yltänyt. Oven avaamiseen kului tolkuttoman paljon meikäläisen kallista aikaa hukkaan, kun se rampa liikkui ovelle yhtä hitaasti, kuin Heikki Kovalainen caterhamillaan Texasissa. Noh, minkäs sille voi.. kun ei kulje niin ei kulje ja euroopan rahat on loppu. Anssi tervehti iloisesti, pahoitteli viivästystä ja pyysi kohteliaasti anteeksi, mutta ajatelkaa, ettei hän tuntenut/tunnistanut minua!!! Niin mitäettä thäh!? Meitsi on kuitenki mäkimiesten epävirallinen maskotti! Tunnettu etenkin jo naisten keskuudessa, mutta myös blogista ja naamakirjasta! Ohan se nyt perkele! Ihme hiihtäjä. Sanotaanko näin ja näinhän sitä sanotaan, että ensivaikutelma kaverista jäi  hieman lämpöisen ruskeaksi.. Kuitenkin hän teennäisen iloisesti toivotti minut peremmällä ja sanoi tarjoavansa kaffet, mutta käyvänsä ensin vessassa hoitamassa henkilökohtaisia "pisneksiään". Odotellessa Anssia vessasta, otin itselleni "Maurin luvan" katsella paikkoja ja löysin keittiön pöydältä kivan näköisen purkin kalkiksi olettamiani tabuja. Otin itselleni vapauden lääkitä itseäni päivän annoksella kalkkia luustoni vahvistamiseksi, koska näiden jamppojen kanssa ns; kilisee ja kolisee.
...herään kuuden tunnin kuluttua tapahtumasta, omassa huoneessani entuudestaan tuttujen kasvojen seuratessa jännittyneinä karvaista, heräilevää naamaani. Anssi oli kuskannut minut turvaan "kotiin", kun muut pojat olivat huolissaan soitelleet minun perääni, koska olin viipynyt jo niin kauan poissa. Kuulin herätessäni maistaneeni purkista jotain täysin muuta kuin olettamaani kalkkia.. Ne olivat Anssin vahvoja kipulääkkeitä! Oman ylpeyden ja kitkerän katkeran kalkkini nieltyäni annan teille kaikille höpönassuille ohjeen; " Älkää syökö keltaista lunta, tahi tietämättänne mitään valkoista, mikä on tabletin muodossa ja jonkun toisen purkissa."

-MauGGu


perjantai 16. marraskuuta 2012

English

At first, this is no journey in perfect english. This post include some eye-opening material about me, Mauri, for finnish readers also. But most of this text is based on earlier posts.

So, my name is Mauri. I'm officially unofficial mascot of the Finnish skijumpers. We're not talking about the national team. This is about me.

My age is not important. I do not remember anything about my earlier life, yet. I might be 10, I might be 100 years old. But I feel myself something between 20-30.

Any case, so far happened..

1st:
I was having a ruff period of my life. I had some problems with narcotics. Suddenly, for my surprise, I found my self hanging a round with Finnish skijumpers in Ruka, Salonki. I just laid there, on the fire place, when guys spotted me. They took some pictures, we shared some stories, and then we became friends.

2nd:
We went to sauna. We were talking about tomorrow and suddenly we were taking pictures and they invited me to their trainings. We took more pics, and POOF, I was in. We became friend for a life time.

3rd:
There we were in the cottage. Nothing to do. Since we first met till this day a lot has happened. It's not important to tell you how we're here today - me writing you guys a post in english..

However,

Finnish skijump is alive and well, it may took some time, but we have taken a lot of steps.
What comes to me, I'm unpredictable creature hanging around with these guys, and my story is 10% about skijumping, 90% of what I will see out in the world.

Thank you,

- Mauri -

PS. More pics coming later ;)

Maurilla on kiire!

Niin on maurilla kiire että hyvä kun kerkeän karvaiset tassuni tähän näppäimistölle levittää.
Aamulla kun tästä liikenteeseen polkastiin nii tässäpä kanssaolentojeni hyväksymää listaa männeista tapahtumista:
- Matka mäelle käsjarru joka mutkassa kireenä
- Poikien uusiin suksiin virittämien siteiden sinetöinti
- Huoltopäällikkö Kanteen kiireisen elämän rytmin aiheuttaman stressin keventäminen
- Poikien radioliikenteen ylläpitäminen
- Jatkuva ravaaminen vessassa, tuli syötyy hangessa kirmaillut lumikko. Epäilen että se etsi vessaa kun saalistin sen.
- Päivä torkut
- Etsin toisia maureja
- Luulin löytäneeni maurin. Olin väärässä. Se oli viime syksynä alkunsa saaneen pajukon  latva lumikinoksen alla.
- Löysin pojille uudet monot!
- Pojat tykkäs monoista
- Löysin uudet puvut!
- Puvut oli liian pieniä..

Näin on maurin parisen tuntia vierähtänyt. Ihan itteeki jännittää mitä tässä vielä tuleman pitää!

- Mauri - 

torstai 15. marraskuuta 2012

"Se on vasta torstai totutellaan tähän".

Silirimpsis! Se ois tämä päivä treenien osalta pulkassa. Rukalta päästiin henkisä Rolloon asti, vaikka poron penteleet välillä säikäyttelikin. Mukavaahan se elukoitten pujottelu on näin talvisin jäisillä teillä, adrenaliinipiikkejä sopivasti karstaiselle sydämelle.
Mutta mutta, sitten asiaan- Kovahan se oli Rovaniemen törmälläkin tuuli, tällä kertaa melkoisen "livohkaa" eli taka-sivutuuli, vaan eihän se meidän jätkiä lannistanut. Laadukas ja pitkä mäkitreeni tuloksena.
Nyt on taas mahollisuus viettää jätkien kaa loppuilta laatuaikaa, palautumista saunan, evään ja hifinurkan kera. Oma mökki Ounasvaaran ytimessä, mikäpä sen loistokkaampaa. Täällä se taitaa mäkimiestenkin sydän leppyä.

 

Los lipidos ja tattis!

Ei mihinkää!

Huomenia uskolliset fanit! Ei jumalauta nyt on Maurilla kankea alku maskottina. Pojjaat herää aamulla innoissaan, että joko nyt lähetää hyppäämää, mutta EI. Tuulen jumalat huljutteli viirejä mäellä samaan tahtiin kuin eilenkin eikä hyppäämään päästä.. nyt on Mauri erittäin vihainen! Ei tuu mittää..
Sikariporras päätti, että nyt luovutetaa Rukalla ja käännetää auton keula kohti Rovaniemeä. Kyllä vähän vituttaa jätkien puolesta, taitaa meinaan Ruka olla melkeen joka jätkän lempimäki.
Mutta ei anneta lekan jäädä otsaan, Rovaniemellä kuulemma loistava keli! Siellä pitkä ja hyvä treeni alle ni on pojatki tyytyväisiä.
Loppuun pieni aamun piristys video. People are awesome, I'm awesome, SKI JUMPING IS AWESOME!!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Fölisee!

Dodii perseelleen meni iltapäiväki! Ei tosin tällä kertaa meikäläisellä. Ensin iltapäivän lumisade tuli häiritsemää poikien iltapäivätreenin aikataulua. Mäkitreeni siirrettiin alkavaksi 19.30 ja mäelle lähdettiin hyvillä fiiliksillä; lumisade oli loppunut, keli oli hyvä ja aamulta loistava treeni takana. Päästiin mäjelle ja komensin pojat vetämään kunnon alkuverryttelyt alle, jotta kroppa on valmis hyppäämään. Noh minä jäin tuulimittarin viereen tarkkailemaan tuulilukemia ja eipä siinä sitte menny aikaakaan kun tuulen piru rupes puhaltelemaa. Tuulen suunta vaihteli pauttiarallaa 2 sekunnin välein ja nopeus oli reilu 5m/s. Puuskissa sitte vielä reilusti enemmän. Suurimman osan ajasta oli jätkien sanojen mukaan ns. "solisluu-keli" elikkä sivuvastainen tuuli. Eihän semmoseen fölinään ole järkeä lähteä leikkimään.
Tässä vaiheessa valmennusporras päätti jättää treenin sikseen ja minä tottakai samoilla linjoilla, ammattilainenhan jo olen ja ymmärrän lajista kaiken ;)
Huomenna aamulla klo 8.00 uusi yritys mäkeen ja toivottavasti silloin myös minä kerkeän lähteä poikien kyytiin. Nyt ei oo mulla enää varaa töppäillä ettei tuu fudua uudesta pestistä!
Näihin kuviin ja tunnelmiin, sauna kutsuu!



Ai jumalauta nukuin pommiin!

Täytyy sanoo että tuon 100 tykkääjän valvomisen ja lukemattomien energiajuomien jälkeen lähti meikäläiseltä taju H-hetkellä. Jätkät oli pakannu ittensä autoon kaikessa hiljaisuudessa ja hilipassu Rukan suurmäelle vetelemään pitkiä siivuja. Kehuskelivat, että keli oli mitä todennäköisin.
No minä se vetelin tyytyväisenä unta kuontaloon, uneksien toisesta kaltaisestani lajitoverista.
GIGGITY, GIGGITY, GIGGITY GOO

Eipä täsä huolta hättöö mitää, kun neljän pintaan on uus setti tiedossa ja nyt on mitä pirtein olo puhaltamaan pientä hönkäsyä jätkien lahkeisiin!




Na - na - na - na!

Huomenta ystävät! 100 tykkääjän raja facebookissa meni yöllä rikki, huikeeta! Kiitos kaikille!
Keli näyttäs mitä parhaimmalta tänä aamuna poikien treenejä varten ja minäki pääsen viimein tosi toimiin kannustamaa jätkiä montun pohjalle. Tänään on siis voitettava jätkien luottamus, että musta on tähän hommaan. Synkkä menneisyys saa siis virallisesti olla mun osalta ohi, eikä olla enää pimennossa. 
Let the life begin!
No more darkness, but lets hear it one more time - http://www.youtube.com/watch?v=Tl7fGwLJMUI
                                  

tiistai 13. marraskuuta 2012

Aurinkoinen aamu Rukalla.




Mahtava aamu Rukalla synkän ja yksinäisen syksyn jälkeen. Jätkien kanssa alkaa näkyy näitä valoisiakin päiviä. Unfortunately, I got the feeling- huipulla tuulee, liput oli vaneria ja näyttää että jää mäkihommat tänään pojilla väliin. Kohta salille pumppaamaan rautaa!

---

Tuuli ylty päivän mittaan lähes myräkkälukemiin, mutta se ei mäkimiehiä lannistanut. Mökkiin ei jääty turhia murehtimaan/ näivettymään, vaan vetastiin vuokraamoon kautta huipuilla vehkeillä huipuille rinteille laskettelemaan! Kiitos Ruka ja kiitos Anssi K! 
Meno oli tuulta kovempi, kuten kuvatkin kertoo. Täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen Mauri tällä hetkellä.. Vasta viikko sitten olin todella pohjilla, ja nyt kaikki on kehittynyt todella nopeasti positiiviseen suuntaan. 
Anyhow, tässäpä vähän visuaalista herkkua teille!






























---


Mäjenlaskun ja kaakaoiden jälkeen meikäläinenkin pääsi nappisilmillä seuraamaan aitiopaikalta, kun jätkät kävi vetämässä Ruka centterin salilla rautareenin. Pitkän suvantovaiheen jälkeen itelläkin rauta liikkui kohtuu kivasti. Tosin ei näiden jätkien seurassa ihan joka kerta lähe reenailee.



maanantai 12. marraskuuta 2012

Matka alkaa

Morjesta pöytään Salongista!

Olen Mauri "the late great" Salonki.
Viimeiset viikot on vähän pimennossa, ja yllätyksekseni löysin itseni tänään mäkimiesten mökiltä Rukan Salongista. Tunnustin pojille käyneeni kovan elämän koulun: olen rahaton, koditon ja vailla rahaa. En muistanut mistä tulen tai minne olen menossa. En muistanut edes omaa nimeäni.
Nyt jätkät onneks palkkas mut niiden epäviralliseks maskotiks! Pääsen kuulemma näkemää helvetisti maailmaa jätkien seurassa. Ja nyt siis matka alkaa Rukalta, missä pojilla on leiri menoillaa. Huomenna heti tsemppaamaa jätkiä treeneihin. Katotaa miten meikäläisen ura lähtee käyntii. Täytyy olla heti skarppina, enää ei oo varaa olla sumennossa.
Toistaseks näyttää kaikki hyvältä, tervetuloa seuraamaa meitsin matkaa.
Palataa astialle huomenna, nyt pelaamaa jätkien kanssa korttia. Ei muutaku leuka rintaa ja kohti uusia vastoinkäymisiä!

Mauri