maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutauolla

Nonnii sehä ois sitte maailman cuppi ja muutki karkelot hetken joulutauolla. Ja mullaki ensimmäinen virallinen joululoma tässä duunissa! Jäi kyllä vähä epäselväks tossa kauden alussa poikien kanssa neuvotteluissa, että onko ihan palkallista lomaa vai ei. Oikeestaa jäi aika epäselväks saanko mä tästä maskotti hommasta yleensäkkään minkäännäköstä korvausta hyppääjiltä! Ettei nyt äijjät vaan luulis, että mä ihan maisema palkalla kiertelen ympäri palloa.. No jos sitä pari tsiipaletta skinkkaa saa maistaa ni ehkä se riittää korvaukseks tästä loma ajalta!  Mut eihän tässä kuitenkaa lomailtu oo kokoaikaa. Lahessa ollaa poikien kanssa käyty treenailemassa joka päivä vaikka pakkaslukemat on ollu aika jylhät. Kävin tsekkailemassa treenejä ihan tuolla Lahen betonin huipulla! Hyi sssaaatana että oli viliponen ku pikku vastanen höökä kävi mäkee. Voin kertailla, että ei ollu varmasti jätkillä paras mahollinen fiilis käydä tölväsemässä reenejä ku nakit on aivan jäässä! Ja tässä tapauksessa voin varmasti sanoa, että oli kaikki maholliset nakit jäässä.. Ei pelkästää ne kädessä olevat! Aattelin, että ois voinu lahjottaa tästä mun karvotuksesta osan pojille lämmikkeeks, mut kyl ne sano pärjäävänsä.
Hyviä treenejä ollaaki saatu pakkasesta ja tuulesta huolimatta ja joulun jälkee vielä lisää ennenku porukka taas erkanee ympäri Eurooppaa. Osa lähtee contticuppii yucatanin niemimaalle. Eiku mihi se oli? Engelbergihän se oli vai hä? Enks mä siellä oo jo käynykki vai missä se oli? Mut minähän lähen tällä kertaa prkl mäcviikolle! On kuulemma joku jylhäki tapahtuma. Nevöhööd. Leksojen mukaa kuitennii aika kokemisen arvonen setti. Porukkaa on kannustamassa enemmän ku laki sallii ja muutenki tunnelma katossa. Saa nähä paljo se laki sallii mut kuitenkii aika paljon porukkaa siel on mitä pojilta kuulin. Sehän passaa mulle. Siellä täytyyki meikäläisen olla täydessä tikissä viilentämässä hyppääjien hermoja ettei niillä mee aivan vati nurin sen ihmismäärän edessä!
Onneks nyt saa paar päivää levätä joulueväiden ääressä, että on pirteenä sitte siellä. Muutama työtarjouski tullu näin joululle! Pitäs kuulemma vetää punanen pipo otalle ja jaella lahjoja kersoille. Eihän sole mikhää, kyllä pieni sivubisnes aina mulle passaa. Kuhan korvauksesta sovitaa. Ja sehän ei oo mikkää pikkuraha, on mulla jo sen verran nimeä että ilmaseks en ruppee tommosia hommia suorittaa. Laitan sitte neki hillot poikien hyväks!
Anyways nyt joulun viettoon ja rauhottumaa. Hyvää, rauhallista ja piparin täyteistä joulua kaikille! Maukka perusjätkä palaa netin ääreen avautumaan taas joulunjälkee!

ps. kävin tossa vierailemassa yhen hyppääjän luona ja meinasin päätyä samointein jouluateriaks. Joku hemmetin piski kävi kiinni mun just kammattuun ja puunattuun turkkiin. Monotin sitä välittömästi kurkipotkulla kirsuu ni kyllä se siitä rauhottu ja päästii sopuun. Ei mulla muuta.









lauantai 15. joulukuuta 2012

Uusi päivitetty diagnoosi

Ilimankos !! Olikohan tossa alotuksessa taas mitään järkee. No se tuppaa menemään vähän samaan kategoriaan kun tämän pökkelön viimeistä edelliset päivät. Voin kertoo että ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä hyväksyä muutamia tosiasioita. Nimittäin ja nimittäin pitkien ja raskaiden tutkimusten jälkeen tuli jumalauta selville että meikäläinen ymmm - pitäskö sittenkää kertoo??!!


No ihan sama nyt se tulee . Tutkittu on ja todettu . Luetaan nyt paperista . PKeles

Doktomaattien virallinen asian selvitys

Mauri "the late great" Salongilla on edellisten tutkimusten perusteella todettu syvälle juurtunut identiteetti kriisi ja orastava skitsofrenia.

Nyt se on sanottu ja uskokkee vaan että on ollu melkonen etsiskelyn paikka.
Kuitennii tää alppi-ilmasto on auttanu kun viimeset vuodet on vedetty tietynlaista korkeelentoo.

Mutta mutta. Kerronpa vähän mitä täällä verokarkulaisten maassa ja enkelivuoren maisemissa on tapahtunut tällä viikolla. Maanantaina alkuviikosta saatiin hoidettu porukka poies itäblokista ja kone tipahti reilusta 10km zyyyrihin lumiselle kentälle. Pikakyytiä autoon kamojen kanssa ja perävalot pääkaupungille. Engelberiin päästiin suht kivasti ja lunta oli ripotellu tähän laaksoon reilut puoli metriä. Villit huhut kerto että joku helvetin tunari opas oli vieny rakkaat naapuri ruotsalaiset vuorilla aivan mettää ja naps näillä keleillä lähti lumet vikkelää liikkeelle. No eipä atomicit ja fisserit lumee liukkaampia ollu . Onneks ei ilmeisesti henkiä siinä setissä menetetty. Vaikka vähän aikaa immeisiä oli hangesta etittykin. Vedetään tiistai nopeeta. Se oli puntti päivä. Keskiviikkona sit alko oikeestaan niiko tapahtua. Käytiin mäjessä. No aika livakkaa meni seki. Ja torstai oli vähä vastaava, mäessä käytii parinkympin pakkasessa. Helevetin kylymä, mutta se ole mikhää ku onhan nää äijjät siihen tottunu. Perjantaina oli karsinta ja persiillehän sekin meni. No lortto säväytti ja se oli hyvää settii. Sitten tuli lauantai ja oli kisa. Laitetaan samaan kastiin kun perjantai mutta napataan lorttokin pois. Lue lortto - asikaisen lauri jos joku ei viel hokannu :) . Koko joukolla laitettiin päät yhteen ja päätettiin että minkäs tässä voi kun siivekkeet ylöspäin . Ei ainakaan paljon muuhun suuntaan pääse. Illalla lätkii raivopalloo salille . Eiköhän äijät huomenna ota parempaa osotetta.

Nyt jäädään sit peukalot ja nakit pystyssä oottelee.

Yucatanin niemimaalta kuului ässää settii. Ei kuitenkaa jaksa sinne lähtee !!






maanantai 10. joulukuuta 2012

Croisantteja, pisteitä ja pussikarhuja

Paluulento Itä-naapurista Sveitsiin on sujunut tähän mennessä leppoisasti. Loikoilen sinipunasisella salmiakkikuvioidulla kankaalla vuorattujen penkkirivien lomassa koneen lattialla. Piiloiduin tänne "under the seat with lifejacket" ihan vaan varmuuden varalle, jos vaikka kone sattuisi tipahtamaan nousukiidon jälkeen mustanmeren synkkää syleilyyn. Lentoemot tarjoilevat kahvia ja teetä matkustajille käytävältä käsin. Onnistuin salakavalan ovelasti pihistämään tarjoiluvaunusta yhden croisantin - suklaatäytteisen! Mussuttelen sitä tässä mieli raukeana ja seurailen saniteettitiloihin suunnistavien matkustajien ohitse laahustavia jalkapareja. Olo on juuri sopivasti pelonsekaisen seesteinen viikonlopun tapahtuhtumien muisteluun.

Sochissa hypättiin siis kaksi kipaletta maailmancupin osakilpailuja, joista jätkille jäi käteen hanskojen lisäksi pienehkö, mutta silti aina niin mielialaa ylentävä pistepotti. Tämän lisäksi säärikulmien koettelu ja kaarteenpaineen tunnustelu tulevassa Olympiamäessä teki kuulemma ihan kutaa ensi vuotta silmälläpitäen. Järjestelyt pellitti ihan kiitettävästi ja ruokakin oli hyvää. (Minusta tosin kaikki vähänkin etukäteen suunniteltu toiminta näyttää hyvin järjestetyltä.. Ja lähes poikkeuksetta kaikki pureskeltavissa oleva, mikä ei nieltynä aiheuta mahahaavoja ja lieviä aivohalvauksia suurempia haittoja on hyvää sapuskaa.)

Etiä päin. Kaikilla varmaankin kinnostaa käsinkosketeltavan paljon, mitä kaikkea minä olen onnistunut toheltamaan viikonlopun aikana. Virallisesti epäviralliset maskotin velvollisuudet alkaa sujua jo joksenkin rutiinilla, joten yritin kehitellä itselli pientä sivubisnestä siinä ohella. Tarkoituksena siis hankkia jätkille vähän fyffeä tilille, että saavat uudet hyppyretongit hankittua viimestään mäkiviikolle. Lähdin nöyrästi liikkeelle aivan ruohonjuuritasolta pulloja ja käpyjä keräämällä. Mutta mutta... nälkä kasvaa syödessä ja lopulta löysinkin jo itseni hieman kyseenalaisilta teiltä, kun olin kohtuullista korvausta vastaan lupautunut väärentämään viisumeita paikallisille pussikarhuille. Onneksi pääsin pakenemaan paikanpäältä, kun miliisit suorittivat yllätysratsian karhuveitikoiden kommuuniin. Taitaa olla parempi pysytellä vaan turvallisesti pulloissa ja männynkävyissä, vaikka sekin homma meni kyllä tuolla Venäjän päässä aika kumpuun. Pulloissa ei ollut pantteja ja kävyt ei kiinnosanu muita kuin oravia, joilla ei ollut tarjota maksuksi muuta, kun lisää käpyjä.. Pitänee kehittää uusia ideoita jatkossa, tai hieman jalostaa nykyisiä.

Seuraavaksi onkin sitten ohjelmassa muutama päivä armottoman fyysistä leireilyä Engelberissä. MC-sirkus jatkuu siis siellä ensi viikonloppuna. Sochiin palataan vuoden päästä entistä ehompina ja henkilökohtaisesti tuplasti kovemmalla tohinalla. Pitääpä taas napitella näyttöpäätettä, kun kerrottavaa kertyy!

- Maurizio -

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Another brick in the wall

Aamu sarastaa Sochissa. Aurinko kipuaa hiljalleen ylös vuorenrinnettä pitkin ja valaisee laaksossa joen rannalla sijaitsevan hotellimme. Kömmin unenpöpperössä ylös karvaisesta villapiposta, jonka totesin jo viime yönä erinomaiseksi nukkumapaikaksi. Minä, Mauri olen taas hereillä ja karvaisen sykkyräistä elinvoimaa uhkuvana valmiina päivän koitoksiin! Tänä aamuna en kuitenkaan herännyt västäräkkien viserrykseen, nousevan auringon valoon tai raivostuneiden pesukarhujen temmellykseen. Heräsin pihalta kantautuviin rakennustyömaan koliseviin äänin. Raotin varovasti verhoja ja kurkistin pihalle. Sementtiä, betonia, laasti, lautoja, tiiliskiviä, maalia... monenmoista tilpehööriä ja monta venäläistä rakennusmiestä hääräämässä niiden parissa. Taas meinasi mennä varpaat ja peukalot laskiessa sekaisin.

Siirryin parvekkeen puolelle ihmettelemään touhua ja lopulta päätin lähteä hotellin respasta tiedustelemaan, mitä oikein on tekeillä? Siinä matkalla onnistuin säikäyttänään paikallisen siivousalan ammattilaisen. Luuli minua ylikasvaneeksi pölypunkiksi ja yritti napata siivouskärryn kyytiin - ei minkäänlaisia käytöstapoja. Kaikkia ei näköjään voi miellyttää, vaikka kuinka koittaa hymyillä ja karvoja kammata. Vastaanoton neitoset olivat onneksi huomattavasti ymmärtäväisempää sakkia. Halusivat jopa kaverikuvan muistoksi napata ja muutaman karvan. Osasivat tytöt kertoa, että ensi vuoden Olympialaisia varten täällä nikkaroidaan ja kova kiirus on saada paikat tiptop kuntoon ennen sitä. Paikallinen palveluala rules! Silloin mieleni karvaisissa kiemuroissa heräsi ajatus, että voisin ehkä tehdä jotain pientä asian hyväksi! Pitäähän poijille paikat saada kuntoon isoihin karkeloihin mennessä.

Me Salongit emme ole koskaan olleet mitään varsinaisia rakennusinsinöörejä, mutta kotikonnuilla kelomökkejä kasatessa on matkaan tarttunut useampikin rakentamiseen liittyvä niksi ja kikkakolmonen. Nämä pytingit ei tosin taida ihan mitään ovh. kelomökkejä olla, mutta kaipa ne suunnilleen samalla periaatteella kohoaa. Ei muuta kun tuumasta toimeen ja tietotaitoa jakamaan. Voisinhan minä siinä samassa pari tiiliskiveäkin asetella paikoilleen, niin olisi ainakin muutama murikka suorassa linjassa (Tai vinossa - riippuu kuka katsoo).

Noniin! Nyt on neuvot ja ohjeistukset annettu. Kysäsin siinä samassa, että josko pystyisivät muutaman miljoonan rakennusbutjetista heittämään jätkille hyppyhommien tukemiseksi. Ihan vaikka noin niinku tiskin alta. Eivät oikein lämminneet, vaikka kiittelivät kyllä kovasti rakennusvinkeistä ja tiilienasetteluavusta. Luulis että jampat noilla ohjeilla saa Olympialaisiin mennessä paikat vimosen päälle kuntoon!

- Maurizio -








lauantai 8. joulukuuta 2012

Sochi!

Hellurei ja hellät tunteet! Nyt on St. Mauriz ekaa kertaa Venäjän maalla! Aika leksa.. Ja melko legendaarinen se oli matkaki tänne! Ensin piti lennellä Helsingistä Zürichiin ja sieltä sitte charter lennolla tänne ryssän maalle. Lento oli aika ainutlaatuinen siinä mielessä, että oikeastaan kaikki joukkueet tuli samalla koneella Sochiin. Tai no eihän siinä vielä mittää niin uniikkia ole mutta siinä on, että lentoyhtiö oli Balkan Holidays ja kaikki joukkueet uskaltautu kyytii. Pojjaat istu polvet suussa koko matkan, ujosti ahdasta oli. Ite oon onneks sen verran snadi kaveri, että ei ollu mitii heikkoo tilan kanssa :) huomattiinpa muuten ennen koneen nousua, että eivät puhdistaneet koneen siipiä lumesta! Eiks se oo ihan normi toimenpide aina ennen ilmaan nousua, että lumi ja jää putsataa poikkee? Oli porukka koneessa pikkusen ihmeissää. No kaippa ne täällä Venäjällä on sen verran kovia lentäjiä, että kone pysyy ilmassa vaikka toinen siipi puuttuis.. Eipä se ilo kuitenkaa vielä tähän loppunu! Ruvettii laskeutumaa Sochiin ni ukkosmyrsky pukkas päälle. Kaikki rupes kattelemaa ikkunasta ulos keliä ja itekkin pienillä nappisilmillä tarkkailin keliä Khödmalan laukusta. Samantien kuulu hirvee pamaus ja koko oikee siipi löi kipinää! Se oli saatana salama iskeny koneesee! Meikäläisellä rupes samantien sydän hakkaamaa kolibrin siipien tahtii, nytkö sitä kuollaa!? Onneks kaunis lentoemo helpotti mun oloa ja kuulutti heti, että ei oo hättää, laskeudumme ihan normaalisti. Huh, loppuhyvin kaikki hyvin!
Turvallisesti siis päästii Sochiin ja eilen pojat käviki jo pönittämässä treenit ja karsinnan. Oli kuulemma melko erikoinen mäki, vähä vastaava löytyy Liberecistä. Kummulla lennetää matalalla mutta jos mitoille pääsee ni putoo ku talon katolta. Mun mielestä se näytti jo siinä kummulla aika korkeelta! Saattaa johtua siitä, että oon näitä jätkiä hiukkasen pienempi.. Joka tapauksessa, Lerssi ja Lortto suoritti ittesä tän päiväseen kisaan. Khödmalan reisiä en tainnu saada ravisteltua tarpeeks hereille ku jannu meinas vetää flikflak-sarjan alamäessä.. Siitä johtuen huonot tyylipisteet ja ulos kisasta. (Meinasin kyllä käydä järjestäjille huutamassa ku alamäki oli semmonen perunapelto, että oksat helvettii. Eipä ne tämmöstä nappulaa kuuntele..) Mut ei se mies siihen masentunu huomenna on jo uus karsinta ja kisa, siellä sitte lentää!
Tänää vielä tsemppaan kisassa mukana olevia, jotta saisvat lisää metrejä ja pongoja ropisis tilille! Keli näyttää kyllä olevan mitä todennäköisin, vettä tulee ku esterin perseestä.. Onneks kantinpyöristäjä Kantee laittaa jätkille peruswäxit pohjaa ja sukset luistaa!

PS: tästä mässäilemään Kanteen videoita varresta ja matkalta http://vimeo.com/finnjumping/videos

Tältä erää maukka kiittää ja kuittaa!











perjantai 7. joulukuuta 2012

Aitiopaikalla!

Huhhuh! Sochissa siis ollaan ja aika hurjat on näkymät täältä puomilta käsin! Nyt lähden tästä jätkien reisiä ravistelemaan hereille, kun veryttely puitteet on melko minimissä.

Palataan illalla näppäimistön ääreen extra kertomusten kanssa!

edit. Venähti ilta mäellä sen verran pitkähköksi, että tarinoinnit saa odottaa huomista. Meinasin simahtaa Villen pipoon paluumatkalla hotellille. Olini nimttäin kotoisan karvainen pipo. Taidankin mennä sinne tästä nukkumaan. Hehe. Mahtaa aamulla kaveri yllättyä, kun vetää pipoa päähä. Sieltä saattaa löytyy ylimääräsiä karvoja..